Sammen ja karpin toivossa päätimme vierailla Myllykosken jokamieskalastajien ylläpitämällä karppilammella Kouvolan eteläpuolella. Lampi taitaa olla kenties Suomen varmin (ainoa?) paikka, josta sammen voi fongata. Meille lampi tarjoaa siis kutkuttavan mahdollisuuden saada kaksi uutta elämänpistettä (sampi ja karppi) samasta paikasta. Mukaan lähti meikäläisen ja Lisbethin lisäksi myös Kotkan kalamaratonista tuttu Lempisen Ville. Vuorokausilupa maksaa karppilammella 25 €, mutta päivämäärän 10.8. jälkeen lupa heltiää ainoastaan 10 €:lla. Sanomattakin oli selvää, että suuntasimme lammelle juuri tuon kriittisen päivämäärän jälkeen.
Pystytimme teltan sekä laitoimme makuualustat valmiiksi laiturin 17 kohdalle, mikäli uni jossain vaiheessa voittaisi jännityksen. Virittelimme pohjaonget telttojen viereen pyyntiin ja jäimme odottamaan lammenpohjaa harovien viiksien aktivoitumista. Heitimme muutaman heiton myös vastarannalla olevan lumpeikon sekaan, mutta paikka oli täynnä pieniä ahvenia. Kehoitusten mukaisesti pidimme siis syöttejämme lähellä rantaa, missä olikin jo muutama metri vettä.
Pimeyden laskeuduttua tutkin lammen rantaa taskulampun turvin ja valokeilaan osuikin paljon kalalajeja. Puikkarikokoista haukea näkyi todella runsaasti, joten joukossa piilee varmasti myös muutama isompikin yksilö. Rannalta käsin havaitsin myös sorvia, särkiä, ahvenia ja muutaman säyneen. Huomasimme myös monta todella kookasta täplärapua, jotka piileskelivät kivien välissä. Lieneekö lampeen rapuja tarkoituksella istutettu, vai ovatkohan saksiniekat tulleet lampeen sattumalta. Suutareita ja karppejakin näkyi useampi aivan rantapenkereen vieressä. Jostain syystä karpit eivät vain ottaneet tarjottuu mato/maissi-yhdistelmään, vaikka koukun tiputta aivan kalan nenän eteen. Kalat kyllä selvästi etsivät aktiivisesti pohjasta ruokaa.
Ongimme aluksi ilmeisesti aivan väärästä paikkaa eli laiturin 17 paikkeilta, missä pohja tippui heti melkein 3 metriin. Löysimme loivemman rannan laiturien 19 ja 20 kohdalta, missä alkoikin heti tapahtua! Liisalla oli välittömästi kunnon tärppi, mutta kala ei valitettavasti jäänyt kiinni. Hetki edellisestä tärpistä, niin Liisan kilikello alkoikin taas lupaavasti helisemään. Taskulampun valossa näimme 3-4 kg:n sammen pyörähtävän pinnassa! Olipa mahtava ilmestys! Lissun vapa oli kuitenkin hieman heppoinen, joten sampi määräsi suunnan sekä vauhdin. Kala sai sotkettua siiman pohjassa olevaan rytöön ja siinä sitä sitten oltiin.
Siima oli kiinni samaan aikaan pohjassa ja sammessa. Eipä siinä muu auttanut, kuin ottaa vaatteet pois ja lähteä kahlaamalla vapauttamaan siima pohjasta. Vaikka siima oli jäänyt pohjaan kiinni, niin sammen potkut tuntuivat vielä hyvin siimassa. Paikassa oli vettä n. 1,5 m, joten sukellushommiksihan se menisi. Pääsin tempovan sammen luo ja tunsinkin pohjassa säärenpaksuisen oksan, mikä liikkui kalan pyristelyn voimasta. Olin juuri aikeissa kurottautua oksaa kohti, kun pelkäämämme lopputulos realisoitui eli sampi sai viimein nyrhittyä siiman poikki! Ärräpäät saattelivat sammen jatkamaan yöistä ruokailuhetkeään.
Käytämme koukkuja, jotka hapertuvat vedessä hyvin nopeasti, joten kauaa kyseinen sampi ei joudu koukusta kärsimään. Liisan Sampi nasautti pelkkään katkarapuun, joten yllättäen hetken päästä kaikilla oli matojen ja maissien sijasta pohjaongissaan syöttinä katkarapu. Tärpin jälkeen ilmapiiri oli sen verran sähkoistynyt, että nukkumishaaveet olivat kaikilla siirtyneet hamaan tulevaisuuteen. Loppuyö oli sangen hiljaista vaikka Villellä ja Lissulla olikin vielä muutama tärppi. Lampi oli kokonaisuudessaan mukava kalastaa ja sen verran jäi reissusta hampaankoloon, että lammella tulee varmasti poikettua taas ensi vuonna.
Myllykosken karppilammen kotisivut löytyvät tästä linkistä, josta löytyy paljon tietoa sekä hyviä kalastusvinkkejä ensikertalaiselle. Lammen kartta ja laituripaikat ovat kätevästi merkitty google mapsiin. Klikkaamalla laiturin nimeä saat lisätietoa kyseisestä kalapaikasta sekä laiturikohtaisen ennätyksen.
Anjalankoski ja Toutain
Kellon näyttäessä seitsemää aamulla päätimme ottaa teltassa pienet unet ennen siirtymistä kohti toutainpaikkaan. Ajomatkaa Anjalankoskelle kertyi karppilammelta vain 10 minuuttia, joten siellä kannattaa ehdottomasti piipahtaa samalla reissulla.
Muutaman tunnin yöunien jälkeen aloimme piiskaamaan Anjalankosken voimalaitoksen alapuolta. Viime vuonna torsti oli antautunut samasta paikasta kohtalaisen pienellä vaivalla, mutta silloin kaloja oli ollut paljon enemmän liikenteessä. Näimme nytkit todella isoja torsteja rantavedessä jahtaamassa salakkaparvia, mutta kaloja ei selvästikään ollut niin paljon paikalla kuin viime vuonna samoihin aikoihin.
Kelailin lippaa aivan rannan tuntumassa ja näin yhtäkkiä sivusilmällä huimaa vauhtia lähestyvän torpedon. Tunsin vavassa hennon tökkäyksen, kun kala kävi nuolaisemassa/pussaamassa viehettä ja kääntyi ympäri kadoten saman tien takaisin syvyyteen. Tuota voisi sanoa jo kiusaamiseksi! Näyttäytynyt torsti ei ollut kuitenkaan mikään pieni, vaan 2-3 kilon luokkaa. Emme saaneet toutaimia millään ottamaan uistimeen, vaikka kolmen hengen voimin kokeilimme lähes kaikkea. Vuorokaudenaika oli sinänsä vähän huono, mutta emme voineet odottaa iltaa, koska meidän pitäisi vielä sunnuntain puolella ajaa takaisin Jyväskylään.
Ville siirtyi välillä kuhanjigaukseen ja ronkki rannan läheltä olevasta montusta pari alamittaista ja yhden komean n. 2 kilon kuhan. Toutaimet liikkuivat pitkin päivää pikkukalaparvien perässä ja aina salakkaparven tullessa voimalaitoksen läheisyyteen, niin toutaimet aloittivat vimmatun läiskeen. Iltapäivää kohti salakkaparvia ja toutaimia näkyi hieman enemmän, mutta lähdön aika olisi kuitenkin pian käsillä. Villen “nyt on kiinni”-huuto katkaisi mukavan rauhallisen makkaranpaistohetken ja ryntäsimme Lissun kanssa haavi kourassa antamaan taustatukea. Kamppailusta ei tällä kertaa tullut kovin pitkä, koska vieheeseen iskenyt torsti oli “vain” n. 700 g:n luokkaa. Villelle kuitenkin elämänpiste, joten 15 €:n päivälupa ei mennyt hukkaan. Päätimme Lissun kanssa luovuttaa toutaimen osalta ja lähdimme köröttelemään Jyväskylään tulitikut silmissä.
Villen elämänpistetoutain